27. elo, 2021

"An other brick in the wall"

Mikä on edistyksen määränpää vai onko kollektiivisesti mahdollista kokea sisäinen muutos, ennen kuin olemme ”no return” pisteessä ja vain tuotamme kulutuskoneistossa potilaina, asiakkaina ja työntekijöinä pääomaa eliitin tarpeisiin?

Tiedän että en ole ainoa, joka pohtii tätä ja lisäksi olen pohtinut ja tehnyt yli vuosikymmenen kokeilullista tutkimusta ja kehitystyötä ”dualistisessa” yhteiskunnassa onnellisuuden ja sisäisen menestyksen salaisuuksien äärellä. Itse päästyäni onnellisuudesta sisäisenmenestyksen ”huipulle” tietoisuus poisti näiden merkityksen ja tie alkoi ikään kuin paluuseen takaisin alkuun ja siitä yksinkertaistamaan edelleen omaa sisäistä ”tarvetta” ja vaihdossa tuli henkisyys ja minuuteen tutustuminen ykseydessä.

Tämä alkuun voisin karsia niitä, jotka vielä tähän asti jaksoi lukea!

Eli Pikku pohdintaa kaikessa yksinkertaisuudessa, siis asioita jotka varmaan on jokseenkin selviä, mutta niille itse keksimme syitä minkä vuoksi näin toimimme (siis itse minäkin).

Esimerkiksi ihan perusasioita kuten asumuksen lämmitys tai saunan lämmitys tapahtuu yleensä sähköllä jonka ostamme, mutta siksi käymme töissä ettemme joutuisi tekemään näitä elämänperustarpeisiin liittyviä töitä, joihin kuuluu tietysti myös kananmunat tai vihannekset, juurekset, marjat, hedelmät, sienet jne.  joita voisimme itse kasvattaa, kerätä ja tuottaa itsellemme, mutta menemme töihin ja maksamme ne. Tämä on ihan ymmärrettävää koska emme osaa, emme kerkiä, asumme vääränlaisessa talossa, asumme kaupungissa (työn takia ehkä) silti kyseenalaistan todellisen syyn…

No, jos jatkamme aiheessa, niin kuinka selittäisimme vaikka nyt maapallon kulttuuria tuntemattomalle, että käyn töissä että muut tekee perustarpeet täyttävät olot asumiseen ja sitten jos rahaa saa tehtyä riittävästi, niin kuljen fossiilisia polttoaineita käyttäen kuntosalille kävelemään sähkötoimisella kävelymatolla. Pahimmassa tapauksessa en edes itse pidä huolta edes kunnostani urheilemalla, vaan maksan että voin katsoa muiden suorituksia. Hmmm nyt riippuu näkökulmasta ja mielen avoimuudesta, mutta kyllä minä kokisin tämän kertomisen jollekin tätä kulttuuria tuntemattomalle hieman koomisena.

 

Mutta missä meni vikaan?

Olisiko viihde, kaupallisuus ja markkinointi ja sen kautta viihtymisen hakuisuus vääristänyt ajattelumallimme näin mukavuudenhaluiseksi ja sokeaksi, niille seikoille, että jos palaisimme ajassa taaksepäin näiden perusasioiden suhteen niin itse omista elämän perustarpeista huolehtiminen antaisi samalla terveen ja hyödyllisen tavan samalla pysyä fyysisesti kunnossa ja tuottaa nämä tarvitsemamme elintärkeät asiat.

Nyt on helppo taas vedota osaamattomuuteen, ajan puutteeseen, asuinpaikkaan jne, mutta onko nämä jotenkin muuttumattomia ja lopullisia esteitä?

Toisaalta suurin osa oletettavasti mielummin kuitenkin jatkaa silmät ummessa unelmoiden kuluttamisen maksimoinnista, eikä kukaan toisaalta voi heitä syyllistää, koska silloin yksinkertaisesti tietoisuus heidän osallaan on sillä alueella, jossa kehitys on se joka antaa lisää aikaa itsensä viihdyttämiseen, eikä se ole väärin.

 

Haluan muistuttaa, etten osoittele ketään, varsinkaan koska enhän itsekkään toimi täydellisesti välttäen kuluttamista, mutta tässä onkin kyse idealistisesta muutoksesta omassa ajattelussa ja sen kautta unelmien muuttumisesta kollektiivisiksi (ks. blogi ”Next Level”). Tässä on siis vain avointa pohdintaa siitä mikä on omakohtainen kokemus siitä, kun kulutusyhteiskunnan säännöillä ajaa oman tiensä päähän ja havahtuu, että voisiko asiat olla toisin?

 

Ps. Tiedän että tämä kuulostaa ehkä huonolta vitsiltä tai jopa tyhmältä monen mielestä, mutta silti haluan nostaa tämän nähtäville, näin yksinkertaistettuna ”rautalangasta väänettynä”, jospa joku saisi tästä oman sisäisen prosessin ja löytäisi yhteyden minuuteen näiden asioiden parissa, eli se että joku tästä pahoittaisi mielensä tai kokisi negatiivisia tunteita minua tai kirjotustani kohtaan niin ei ole tavoite, mutta mahdollisesti myös väistämätöntä, koska kyllähän näkökulmani koskettaa niin monille niin mieluisaa mukavuutta helpossa elämässä (jos niin kokee nykyisen yhteiskuntamme rakenteen…).

 

-J.V.Saresvirta-