NEXT LEVEL

7. maalis, 2021

”NEXT LEVEL”

Seuraavassa kerron kokemuksen El Camino -työskentelystä omalla matkallani ja etenkin murroksesta, jossa ”työkirjan” unelmat, jopa kaukaisimmat asetetut ”haamurajat” rikkoutui ja tuli tyhjyys, jossa kaikki kiteytyi kiitollisuudeksi.

Muistutan että kerron tässä kokemuksesta ja minun subjektiivisesta havainnoinnistani sen kokemuksen vaiheista.

Eli päästäksemme kiinni nykyiseen, menemme ensin taaksepäin, koska olen viimeisen vuoden käyttänyt tilanteen arviointiin ja uuden ”tason" etsimiseen ja ymmärtämiseen. Eli 2019 lopuilla tein matkan Kanarialle, matkan tavoite oli lepo, läsnäolo itselle ja oman henkisyyden ymmärtäminen, mutta päätarkoitus oli läsnäolon ymmärtäminen.

Muutama kuukausi matkan jälkeen osaset ikään kuin loksahtelivat paikoilleen ja huomasin että omassa unelmatyökirjassa oli ”takarajana” henkisyyden syventäminen ja kokemukseni läsnäolosta ITSELLEEN oli johtanut täysin uuden tason henkisyydestä saavuttamiseen.

Tämä puolestaan aiheutti hämmennystä, koska en ollut varautunut jonkin päättymiseen, mutta itselleen läsnäoleminen johti oletukseen minuudesta, joka taas aiheutti egon tarpeiden merkityksien vähenemistä tai osittain jopa katoamista. Ainakin ymmärrys minuudesta ja egosta muuttui. Siis ego ei kadonnut, se vain muuttui kesyksi minuuden edessä, sen vaativa asenne muuttui mukana olijaksi. Mutta nyt asiaan.

”NEXT LEVEL” Kuten nimitän vaihetta, jossa unelmat on toteutettu, niin että on kiitollisuus omalle valinnanteolle ja kollektiiville, sekä tahto luoda uutta, joka ei perustu yksilön hyvinvointiin, vaan tavoitteet ja unelmat on valideja muodostamaan yhteisen harmonisen hyvinvoinnin. Mikäli itselleen läsnäolo ei vielä edes kuulosta miltään, niin voi hyvinkin olla, että kaikki tämä kuulostaa turhalta, mutta luulen etten ole ainoa, joka unelmoi kollektiivisesti hyödyllisiä ”arvoja” ja asioita.

Sinänsä unelmointi sen jälkeen, kun oma ego jää matkustajaksi eikä ole enää kuljettaja, on helppo asettaa lista unelmia ja niin teinkin. Tässä on oma lista, jonka kuvitin toimistooni viime syksynä:

-Syvempää henkisyyttä

-Puhdasta luontoa (sen arvostamista ja säilyttämistä)

-Pyyteetöntä rakkautta (ilman kohteita, vain rakkautta)

-Yltäkylläisyys

-Egolokisia mahdollisuuksia toteuttaa asumista

-VAPAUS

-Eettistä ravintoa

-Puhdasta ravintoa

-Vapaaenergia

Näitä nyt pidempään pohdittuani totesin, että edelleen tässä ”vapaantahdon” maailmassamme, oleellista on valinnat edelleen, eli jos unelmat on kollektiivisia, niin vain toteutumiseen on yhdistymisellä ja kollektiivisella heräämisellä valitsemaan yhdessä riittävän suurin joukoin asioita ja arvoja, jotka johtaisi unelman toteutumiseen.

Siis tämän pohdinnan ja kokemuksen yhteenvetona joudun toteamaan, että jos joku muukin haluaa näitä samoja asioita ja niiden kaltaisia asioita tulevaisuudessa, niin olisi aika yhdistää voimia ja aloittaa NYT tekemään valintoja, koska ELÄMÄ ON NYT

 -J.V. Saresvirta-

 

20. loka, 2020

 

 Oleellista on löytää ”kuka olen”, koska useasti elämme ympäristön ja oman egon  tahdittamaa teatteria. Todellisuudessa ”minä” ei vaadi eikä halua sitä mitä luulemme. Todellisuudessa se mitä halveksumme tai mitä pidämme vähäpätöisenä, voi olla juuri sitä mitä haluamme ja etsimme, mutta rohkeutemme ei riitä ”ottamaan sitä”, koska ottaminen tarkoittaa samalla ”irti päästämistä” tai heräämistä ja nautimme unestamme jossa elämme, mutta uni on uni ja halusimme tai emme, niin jonkinlainen herääminen tapahtuu jossain vaiheessa. Tämä herääminen voisi olla nimetty vaikka ”tietoisuus”, mutta termit ei muuta tapahtumien kulkua. Kaikki ei herää tai nouse tietoisuuteen tämän lyhyen jakson aikana, jota kutsumme elämäksi. Tietoisuus kuulostaa hienolta ja vaikealta, mutta luulen että juuri siksi emme sitä ota vastaan helpolla, mutta todellisuudessa se on helppoa ja yksinkertaista. Tietoisuus on esimerkiksi sitä, että ymmärtää oman toiminnan vaikutuksen tulokseen, no kuulostaa vitsiltä, mutta kuinka yleistä on tunnistaa OMA VASTUU, vai onko yleisempää löytää syyllinen ja kääntää vastuu muille? Oma vastuu on tietoisuutta, valinnan ymmärtäminen on tietoisuutta, mutta kuten sanoin, on vaikeaa tiedostaa, koska siitä on saatu aikaan myytti, joka kuitenkin aukeaa todella yksinkertaisissa asioissa ja kuuluu arkiseen valinnantekoon ja sen arviomiseen…

-J.V. Saresvirta-

20. loka, 2020

 

Ei ihminen pelkää useinkaan pimeää, vaan ettei ole yksin pimeässä. Ei ihminen menettämistäkään niin pelkää, vaan jäämistä yksin. Ei ihmisen pitäisi pelätä itse valintaa, vaan sitä miksi valintansa tekee. Pysähdy hetkeksi, hengitä syvään ja kuuntele mitä lapsi kertoo. Vastaus ei ole tuolla, se on juuri tässä. Ulkoistamalla pelkosi, elät jatkuvassa uhkassa. Ymmärtämällä omat pelkosi, opit rohkeaksi.
Hallita elämäänsä, vai antaa vain mennä? Siihen ei ole totuutta. Mutta ymmärtämällä tunteitasi on todennäköistä, että valintasi vievät sinut kohti unelmia. Tällöin valintasi ei ole vain pelon tuomaa kuohaa. Unelmasi tärkein askel on seuraava valinta.

-Ville Kohonen-

22. syys, 2020

Näkökulma ja sen vaihtamisen vaikutus todellisuuteen.

Jos otamme esimerkiksi huoneen, jossa pöydällä on iso arpanoppa. Ympärillä istuu neljä ihmistä, yksi jokaisen lappeen kohdalla, eli jokainen näkee eri määrän pisteitä nopassa, mutta siis kaikki on yhtä mieltä, että siinä on noppa. Nyt jos joku kertoo näkevänsä kolme pistettä, toinen voi uskoa tai olla uskomatta, mutta jokainen näkee juuri sen minkä on valinnut nähtäväkseen. Toisaalta jos vaihtaakin paikkaa voi huomata, että eri suunnalta katsottuna näkyykin eri todellisuus, onkin eri määrä pisteitä eri lappeella. Näin tapahtuu monessa asiassa arjessamme, eli mikäli tutkimme vain yhtä lähestymistapaa ”omana” ja emme edes yritä nähdä muita näkökulmia. Käytännössä väitämme muille, että se kapea lohko todellisuutta on absoluuttinen totuus, vaikka se mitä näemme, on sekin subjektiivinen näkemys asiasta (esimerkkinä edelleen noppa, jos yksi näkee viitosen, toinen viisi ykköstä ja kolmas näkee puolet kymmenestä samassa näkökulmassa).

Siis mihin pyrin?

No, kun seuraa keskusteluja (myös omaa), usein vastakkainasetteluun lähtevät ensimmäisenä he joiden mielipide perustuu yhteen näkökulmaan ja toisaalta näkökulman vaihtamista kokeilevat usein ovat valmiimpia kyseenalaistamaan koko ”totuuden”. Koska he huomaavat, että ei ole yhtä totuutta, vaan on monimuotoisia variaatioita asioiden yhdistelmistä.

-J.V.Saresvirta-

2. touko, 2020

 

”Katse eteenpäin ja suupielet ylöspäin... teen vastoinkäymisistä voimaa. Mun pahin vastukseni kattoo peilistä mua, se haastaa ja aina pyrkii mun pään kääntämään…” - Elastinen

”Emmä tiiä. Ei mulla oo unelmia. Emmä osaa unelmoida. Emmä voi saada mitään sellasta mitä mä oikeesti haluan...” - Suomen nuoret

Olen oppinut, että me tarvitsemme voimaannuttavia sanoja innostamaan itseämme. Aina ei kuitenkaan riitä, että itse tsemppaa itseään, vaan ne kannustavat ja voimaannuttavat sanat tarvitsee kuulla ulkopuolelta. Elastisen sanoista on helppo ammentaa voimaa, mutta kuka voimauttaa silloin kun elämä koettelee ja tuntuu, ettei mikään auta? Kuka sanoo ne sanat, jolla vaikea vaihe käännetään uudeksi poluksi, kun koko elämä on mennyt uusiksi ja sun unelmat on murskana?

 

Toivossa on hyvä elää - pitää paikkansa!

 

”Vanhanaikainen” lääketieteen malli on yleinen ajattelumalli ongelmalähtöisessä auttamistyössä, jossa asiantuntija ratkaisee asiantuntijuudellaan asiakkaan ongelman. Tällöin asiakas on matkustajan paikalla, eikä itse ohjaamossa, jossa hänen kuuluisi olla omassa elämässään. Miten se vastuu palautetaan takaisin ohjaamoon?

Jokainen ihminen haluaa kuulua johonkin ja jokaisella ihmisellä on sisäinen intohimo toteuttaa itseään. Ratkaisukeskeinen lähestymistapa on asenne, joka auttaa keskustelemaan ongelmista myönteisellä tavalla, sekä lähestymään ongelmia rakentavasti ja pyrkimään rakentamaan ratkaisuja. Kunnioittaminen, ystävällisyys, optimismi ja leikkisyys eivät ole vain ammattiauttajien kykyjä, vaan jokaisen ihmisen olemassa olevia taitoja, joita voidaan edelleen kehittää paremmiksi, vaikka joka päivä.

Ratkaisukeskeinen terapia on voimavarasuuntautunut psykoterapeuttinen lähestymistapa, jonka avulla ratkaistaan ongelmia auttamalla ihmisiä miettimään miten he itse haluavat elämänsä laadun parantuvan ja löytämään itsestään voimavarat tarvittavien muutosten tekemiseen. Ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, voi olla juuri se toivon antaja, joka kykenee esittämään ne oikeat voimavarasuuntautuneet kysymykset juuri oikealla tavalla välittäen uskon toisen ihmisen sisäiseen hyvyyteen. Toivo on herännyt. Matka voi alkaa!

 

Keskiössä on aina asiakkaan voimaannuttaminen ja asiakkaan vahvuudet, mutta vastuu on kuitenkin meidän jokaisen omissa käsissämme lopulta.

On päästävä irti vanhanaikaisesta ajattelumallista, että joku muu; ehkä viranomainen, äiti, isä, sisko, veli, lääkäri, pappi, lukkari talonpoika tai talonmiehen kummin kaima ja loputon lista jedimestareita sekä muita hahmoja; tulee ja pelastaa. Ei tule. Vastuu on sun!

Ja vastuu on mun. Meidän tehtävämme aikuisina on viedä se tieto lapsillemme ja maamme nuorille, ettei vieläkään, kukaan voi tehdä puolesta, mutta tukea ja voimauttaa voi, jotta oikea suunta taas löytyy. Kyse on asenteista.

Kun ihmisen itsestään omaksuma näkemys on muuttumaton, hän uskoo älykkyytensä ja lahjojensa pysyvän aina samoina. Kasvun asenteen ominut puolestaan uskoo, että lahjoja ja älykkyyttä on mahdollista kehittää. Muuttumattomuuden asenne estää todellista eheytymistä tai menestymistä. Esimerkiksi lahjakas urheilija voi luulla menestyvänsä ilman ponnisteluja. Vastoinkäymisistä voi syyttää muita, kritiikin jättää huomiotta ja kokea toisten menestyksen uhkana.

Kun oppii avaamaan itsensä kasvun asenteelle, ymmärtää ettei menestys ole kiinni pelkästään synnynnäisestä lahjakkuudesta. Tällöin haasteet otetaan vastaan, ei anneta periksi, otetaan opiksi kritiikistä ja tehdään lujasti töitä sekä osataan innostua toisten menestyksestä. Ei anneta periksi! Tänä maailman aikana – emme saa antaa periksi, vaan menemme yhdessä eteenpäin!

 

Kouvolalainen El Camino Ry opastanut nuorten polkuja tavoitteisiin jo vuosia Kymenlaaksossa

 

Oma innostus ratkaisukeskeisyyteen juontaa El Camino -menetelmän kehittäjän Ville Saresvirran mukaansa tempaavasta innokkuudesta auttaa ihmisiä ratkaisukeskeisellä ja terapeuttisella työotteella. Ratkaisukeskeistä El Caminoa on käytetty menestyksekkäästi jo vuosia nuorisotyössä, josta hyvänä esimerkkinä yhteistyötä tekevä kouvolalainen Saviston Koti Oy sekä kuusankoskelaiset perhekodit Bertel ja Wolmar, jotka ovat myös El Camino -menetelmään perustuvia perhehoitoyksikköjä. Näistä hyvistä, joskin reaktiivisista kokemuksista on syntynyt tahtotila saada menetelmä ennaltaehkäisevänä myös varhaiskasvatuksen käyttöön.

Henkilökohtaisesti olen kiitollinen tästä matkasta El Camino Ry:n ydin ryhmälle ja erityisesti työyhteisöni Saviston Kodin henkilöstölle sekä kouluttajille Siria Instituutissa. Saviston Kodin ydin johto sekä erityisesti henkilöstö ovat inspiroineet rakentamaan ratkaisuja sekä mahdollistaneet ratkaisukeskeisen työotteen kehittämistä nuorten päihdetyössä. Kiitos kuuluu siis kaikille arjen sankareille, jotka ovat jaksaneet uskoa aina viimeiseen asti kaikkiin niihin nuoriin, joita kauttamme maailmalle on mennyt. Nöyrin kiitokseni etenkin kaikille näille nuorille, juuri heiltä olen oppinut eniten!

 

Ratkaisukeskinen El Camino menetelmä on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat tehostaa elämänhallintaa ja kykyä tehdä valintoja paremmin, ja tätä kautta parantaa mahdollisuuksiaan saavuttaa tavoitteitaan ja unelmiaan. Menetelmän perustana on asiakkaan oma suunnitelma, joka kuvitetaan asiakkaan näkemyksen mukaan. Asiakas voi olla yksilö, ryhmä tai yhteisö, joka tarvitsee valmennusta vaiheeseen, josta halutaan eteenpäin. El Camino on progressiivinen matka tietoisuuteen ja läsnäoloon.

 

Valoa, iloa ja omien ydin unelmien löytymisen aikaa!

 

Myy Eronen

El Camino Ry

 

Kirjoittaja on sosiaalialan esimies, nuorten päihdetyöntekijä, ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti sekä elämänhallinta ja -taito ohjauksia & koulutuksia tuottavan El Camino -yhdistyksen yksi perustaja jäsen - tavallinen arjen kohtaaja.