Blogi

26. maalis, 2019

Tutkiskelin ja pohdin workshop -työskentelyämme sekä työnohjaustilanteita ja muita yhteisöllisiä tilanteita, joissa pitäisi saada useita ihmisiä tuottamaan yhdessä yhteinen tavoite. Havaitsin, että itse asiassa me olemme alusta asti tehneet ensimmäisestä El Camino -yhdistyksen kokouksesta lähtien yhden merkittävän periaatteen mukaan omaa toimintasuunnitelmaamme. Ensimmäinen asia yhdistyksen perustamisessa oli etsiä kaikilta osallisilta jokin oma unelma. Unelma, joka olisi tavalla tai toisella linjassa myös yhdistyksen tavoitteiden kanssa. Ajatus lähti siitä, että on kaunis ajatus, että suuri yhteisö tekee työtä yhteisen tavoitteen eteen, mutta mietittyäni asiaa päädyin tulokseen, että eikö olisi aina varminta etsiä jokaiselta oma tavoite ja unelma joka olisi liitettävissä kyseisen ihmisen toimintaan siinä kyseisessä yhteisössä?! Se olisi samalla myös kannustin sen lisäksi, että tehdään jotain suurta yhdessä! Kuitenkin niin, ettei yksilön oma prosessi eteenpäin menossa pysähdy tai viivästy, vaan saataisiin totaalinen synergia ja energia yksilön tavoitteiden kuin myös yhteisön tavoitteiden saavuttamiseen.

 

Nyt toimiessani itse työnantajan roolissa sen lisäksi, että olen myös tehnyt työnohjausta El Caminolla ulkopuolisille, mielestäni lähtökohtaisesti ongelmat alkavat jo siitä, ettei aiemmin mainitsemaani synergiaa ole olemassa. Jääkö flow puuttumaan, koska jää tunne, että työntekijät ”takovat” omistajille tuottoa eikä olla yhteisen asian äärellä? Pahimmassa tapauksessa työntekijä ei tiedosta käytännössä koko suhteen rakennetta ja oman panoksensa arvoa kokonaisuudessa.

 

Kyse on perusasioista, ja työnohjauksellisesti voidaan tehdä hienoja kiemuroita tuloksen kehittämiseksi ja työhyvinvoinnin parantamiseksi, mutta mikäli ei saada perusasioita selkiytettyä, onko hyödyllistä tehdä ”hienosäätöäkään”? Kaikkihan lähtee ruohonjuuri tasolta ja omasta innostumisesta ja tunteen palosta johonkin jotta se kuuluisa flow voi yhdessä syntyä. Yhdessä voidaan kehittää, kehittyä ja mennä eteenpäin hyödyntämällä yksilöiden vahvuuksia ja nostattamalla onnistumisen kokemuksia yhteisiksi tunnetiloiksi. Mitä tämä sitten vaatii? Kaiken sen esiin nostamisen ja luottamuksellisen sekä riittävän turvallisen ilmapiirin luomisen yhteisössä. EC workshop on ollut juuri tähän loistava työkalu ja muistuttanut siitä mistä todella kaikki alkoi. Kun uskot itseesi sekä vieressä olevaan, syntyy yhteistä hyvää. Anna hyvän kiertää ja uskalla unelmoida!

 

-J.V Saresvirta elämänhallinta pt-

18. maalis, 2018

Tämän kertaiseen pohdintaan lainaan yhden suomen merkittävän päihdetyöntekijän ja päihdetyön kehittäjän Kalervo Koskelan pohdintaa, joka kyllä on ajatuksena mielestäni hyvin samalla suunnalla kuin olemme El Caminon kanssa:

"Olen intuitiivisesti tiennyt, että sydämen tie on se kaikkein lähin käsite, joka kuvaa toipumista. Laitoin sen ryhmänkin (Päihderiippuvuuden hoito sydämen tielle) nimeen, vaikka tuskin koskaan sitä on käytetty näin painotetusti tässä asiassa. Nyt se kirkastuu upeasti japanilaisella käsitteellä, merkityksellä, KOKORO. Vastaavaa ei valitettavasti ole länsimaisissa kielissä.

Japaninkielessä on kolme "sydäntä" merkitsevää sanaa: shinzou tarkoittaa fyysistä elintä, ha-to on rakkauden sydän, mutta kokoroa on vaikea täysin selittää, koska se on kaikkea näitä eli se on sydämen, mielen ja hengen yhteys, kaiken sisäinen yhteys.

Toipuminen on syvimmältään kokoro. Sydämen, mielen ja hengen tulemista yhdeksi. Lopulta meillä on mahdollisuus olla kokonaisia, eheytyviä - kulkea kokoron, sydämen tietä. <3".

 

Mielestäni tässä pohdinnassa ollaan asian ytimessä, jos tarkastellaan toipumista, kuntoutumista tai kasvamista ihmisenä ylipäänsä. Kiitos Kalervo Koskela <3

 

-J.V Saresvirta elämänhallinta pt-

9. marras, 2017

 

El Camino –työskentelyssä lähdemme unelmien tutkiskeluun ajatuksella, että ihmisten unelmat eivät ole materiaa tai konkreettisia asioita ylipäänsä, vaan unelmamme ovat meidän sisäistä kaipuuta erityisesti jotain/joitain tunnetta/tunteita kohtaan. Tämän ajatusmallin kautta pääsemme myös uuteen tapaan suhtautua ”ulkoisiin tekijöihin”, eli mikäli jokin ”ulkoinen tekijä” estää/vaikeuttaa liialti unelmaamme, niin tiedostaessamme mitä tunnetta haemme, näin on helppo uudelleen asettaa unelma käyttäen tavoitteena samaa tunnetta, mutta käyttäen jotain tilanteeseen mahdollista keinoa saada kokea samaa tunnetta.

-J.V Saresvirta elämänhallinta pt-

28. elo, 2017

Erään tuntemani kyynikon innoittamana rupesin pohtimaan…

Mikäli ihminen välttämättä haluaa pitää kiinni seikoista, kuten esimerkiksi ettei unelmat toteudu, ulkoiset tekijät estävät tai ylipäänsä ei halua ottaa vastuuta omasta elämästään. Näissä tapauksissa aika ei ole vielä kypsä kyseiselle henkilölle aloittaa omaa El Camino kirjaa, vaan ensin on syytä saada apua näkökulman vaihtamiseen. On päästävä yli ulkoistamisesta ja otettava vastuu itse omista valinnoista. On mielestäni kiistämätön tosiasia, että jos asetamme itsellemme realistisia tavoitteita ja unelmia, on niihin pääsemisen edellytyksenä unelmiin ja tavoitteisiin linjassa olevat valinnat. Pitää muistaa, että joskus joutuu karsimaan kivojakin asioita pois, mikäli unelma on riittävän tärkeä sinulle…

-J.V Saresvirta elämänhallinta pt-