MIHIN HALUAMME PÄÄTYÄ KEHITYKSEN KYYDISSÄ?

27. elo, 2021

Mikä on edistyksen määränpää vai onko kollektiivisesti mahdollista kokea sisäinen muutos, ennen kuin olemme ”no return” pisteessä ja vain tuotamme kulutuskoneistossa potilaina, asiakkaina ja työntekijöinä pääomaa eliitin tarpeisiin?

Tiedän että en ole ainoa, joka pohtii tätä ja lisäksi olen pohtinut ja tehnyt yli vuosikymmenen kokeilullista tutkimusta ja kehitystyötä ”dualistisessa” yhteiskunnassa onnellisuuden ja sisäisen menestyksen salaisuuksien äärellä. Itse päästyäni onnellisuudesta sisäisenmenestyksen ”huipulle” tietoisuus poisti näiden merkityksen ja tie alkoi ikään kuin paluuseen takaisin alkuun ja siitä yksinkertaistamaan edelleen omaa sisäistä ”tarvetta” ja vaihdossa tuli henkisyys ja minuuteen tutustuminen ykseydessä.

Tämä alkuun voisin karsia niitä, jotka vielä tähän asti jaksoi lukea!

Eli Pikku pohdintaa kaikessa yksinkertaisuudessa, siis asioita jotka varmaan on jokseenkin selviä, mutta niille itse keksimme syitä minkä vuoksi näin toimimme (siis itse minäkin).

Esimerkiksi ihan perusasioita kuten asumuksen lämmitys tai saunan lämmitys tapahtuu yleensä sähköllä jonka ostamme, mutta siksi käymme töissä ettemme joutuisi tekemään näitä elämänperustarpeisiin liittyviä töitä, joihin kuuluu tietysti myös kananmunat tai vihannekset, juurekset, marjat, hedelmät, sienet jne.  joita voisimme itse kasvattaa, kerätä ja tuottaa itsellemme, mutta menemme töihin ja maksamme ne. Tämä on ihan ymmärrettävää koska emme osaa, emme kerkiä, asumme vääränlaisessa talossa, asumme kaupungissa (työn takia ehkä) silti kyseenalaistan todellisen syyn…

No, jos jatkamme aiheessa, niin kuinka selittäisimme vaikka nyt maapallon kulttuuria tuntemattomalle, että käyn töissä että muut tekee perustarpeet täyttävät olot asumiseen ja sitten jos rahaa saa tehtyä riittävästi, niin kuljen fossiilisia polttoaineita käyttäen kuntosalille kävelemään sähkötoimisella kävelymatolla. Pahimmassa tapauksessa en edes itse pidä huolta edes kunnostani urheilemalla, vaan maksan että voin katsoa muiden suorituksia. Hmmm nyt riippuu näkökulmasta ja mielen avoimuudesta, mutta kyllä minä kokisin tämän kertomisen jollekin tätä kulttuuria tuntemattomalle hieman koomisena.

 

Mutta missä meni vikaan?

Olisiko viihde, kaupallisuus ja markkinointi ja sen kautta viihtymisen hakuisuus vääristänyt ajattelumallimme näin mukavuudenhaluiseksi ja sokeaksi, niille seikoille, että jos palaisimme ajassa taaksepäin näiden perusasioiden suhteen niin itse omista elämän perustarpeista huolehtiminen antaisi samalla terveen ja hyödyllisen tavan samalla pysyä fyysisesti kunnossa ja tuottaa nämä tarvitsemamme elintärkeät asiat.

Nyt on helppo taas vedota osaamattomuuteen, ajan puutteeseen, asuinpaikkaan jne, mutta onko nämä jotenkin muuttumattomia ja lopullisia esteitä?

Toisaalta suurin osa oletettavasti mielummin kuitenkin jatkaa silmät ummessa unelmoiden kuluttamisen maksimoinnista, eikä kukaan toisaalta voi heitä syyllistää, koska silloin yksinkertaisesti tietoisuus heidän osallaan on sillä alueella, jossa kehitys on se joka antaa lisää aikaa itsensä viihdyttämiseen, eikä se ole väärin.

 

Haluan muistuttaa, etten osoittele ketään, varsinkaan koska enhän itsekkään toimi täydellisesti välttäen kuluttamista, mutta tässä onkin kyse idealistisesta muutoksesta omassa ajattelussa ja sen kautta unelmien muuttumisesta kollektiivisiksi (ks. blogi ”Next Level”). Tässä on siis vain avointa pohdintaa siitä mikä on omakohtainen kokemus siitä, kun kulutusyhteiskunnan säännöillä ajaa oman tiensä päähän ja havahtuu, että voisiko asiat olla toisin?

 

Ps. Tiedän että tämä kuulostaa ehkä huonolta vitsiltä tai jopa tyhmältä monen mielestä, mutta silti haluan nostaa tämän nähtäville, näin yksinkertaistettuna ”rautalangasta väänettynä”, jospa joku saisi tästä oman sisäisen prosessin ja löytäisi yhteyden minuuteen näiden asioiden parissa, eli se että joku tästä pahoittaisi mielensä tai kokisi negatiivisia tunteita minua tai kirjotustani kohtaan niin ei ole tavoite, mutta mahdollisesti myös väistämätöntä, koska kyllähän näkökulmani koskettaa niin monille niin mieluisaa mukavuutta helpossa elämässä (jos niin kokee nykyisen yhteiskuntamme rakenteen…).

 

-J.V.Saresvirta-

7. maalis, 2021

”NEXT LEVEL”

Seuraavassa kerron kokemuksen El Camino -työskentelystä omalla matkallani ja etenkin murroksesta, jossa ”työkirjan” unelmat, jopa kaukaisimmat asetetut ”haamurajat” rikkoutui ja tuli tyhjyys, jossa kaikki kiteytyi kiitollisuudeksi.

Muistutan että kerron tässä kokemuksesta ja minun subjektiivisesta havainnoinnistani sen kokemuksen vaiheista.

Eli päästäksemme kiinni nykyiseen, menemme ensin taaksepäin, koska olen viimeisen vuoden käyttänyt tilanteen arviointiin ja uuden ”tason" etsimiseen ja ymmärtämiseen. Eli 2019 lopuilla tein matkan Kanarialle, matkan tavoite oli lepo, läsnäolo itselle ja oman henkisyyden ymmärtäminen, mutta päätarkoitus oli läsnäolon ymmärtäminen.

Muutama kuukausi matkan jälkeen osaset ikään kuin loksahtelivat paikoilleen ja huomasin että omassa unelmatyökirjassa oli ”takarajana” henkisyyden syventäminen ja kokemukseni läsnäolosta ITSELLEEN oli johtanut täysin uuden tason henkisyydestä saavuttamiseen.

Tämä puolestaan aiheutti hämmennystä, koska en ollut varautunut jonkin päättymiseen, mutta itselleen läsnäoleminen johti oletukseen minuudesta, joka taas aiheutti egon tarpeiden merkityksien vähenemistä tai osittain jopa katoamista. Ainakin ymmärrys minuudesta ja egosta muuttui. Siis ego ei kadonnut, se vain muuttui kesyksi minuuden edessä, sen vaativa asenne muuttui mukana olijaksi. Mutta nyt asiaan.

”NEXT LEVEL” Kuten nimitän vaihetta, jossa unelmat on toteutettu, niin että on kiitollisuus omalle valinnanteolle ja kollektiiville, sekä tahto luoda uutta, joka ei perustu yksilön hyvinvointiin, vaan tavoitteet ja unelmat on valideja muodostamaan yhteisen harmonisen hyvinvoinnin. Mikäli itselleen läsnäolo ei vielä edes kuulosta miltään, niin voi hyvinkin olla, että kaikki tämä kuulostaa turhalta, mutta luulen etten ole ainoa, joka unelmoi kollektiivisesti hyödyllisiä ”arvoja” ja asioita.

Sinänsä unelmointi sen jälkeen, kun oma ego jää matkustajaksi eikä ole enää kuljettaja, on helppo asettaa lista unelmia ja niin teinkin. Tässä on oma lista, jonka kuvitin toimistooni viime syksynä:

-Syvempää henkisyyttä

-Puhdasta luontoa (sen arvostamista ja säilyttämistä)

-Pyyteetöntä rakkautta (ilman kohteita, vain rakkautta)

-Yltäkylläisyys

-Egolokisia mahdollisuuksia toteuttaa asumista

-VAPAUS

-Eettistä ravintoa

-Puhdasta ravintoa

-Vapaaenergia

Näitä nyt pidempään pohdittuani totesin, että edelleen tässä ”vapaantahdon” maailmassamme, oleellista on valinnat edelleen, eli jos unelmat on kollektiivisia, niin vain toteutumiseen on yhdistymisellä ja kollektiivisella heräämisellä valitsemaan yhdessä riittävän suurin joukoin asioita ja arvoja, jotka johtaisi unelman toteutumiseen.

Siis tämän pohdinnan ja kokemuksen yhteenvetona joudun toteamaan, että jos joku muukin haluaa näitä samoja asioita ja niiden kaltaisia asioita tulevaisuudessa, niin olisi aika yhdistää voimia ja aloittaa NYT tekemään valintoja, koska ELÄMÄ ON NYT

 -J.V. Saresvirta-

 

20. loka, 2020

 

 Oleellista on löytää ”kuka olen”, koska useasti elämme ympäristön ja oman egon  tahdittamaa teatteria. Todellisuudessa ”minä” ei vaadi eikä halua sitä mitä luulemme. Todellisuudessa se mitä halveksumme tai mitä pidämme vähäpätöisenä, voi olla juuri sitä mitä haluamme ja etsimme, mutta rohkeutemme ei riitä ”ottamaan sitä”, koska ottaminen tarkoittaa samalla ”irti päästämistä” tai heräämistä ja nautimme unestamme jossa elämme, mutta uni on uni ja halusimme tai emme, niin jonkinlainen herääminen tapahtuu jossain vaiheessa. Tämä herääminen voisi olla nimetty vaikka ”tietoisuus”, mutta termit ei muuta tapahtumien kulkua. Kaikki ei herää tai nouse tietoisuuteen tämän lyhyen jakson aikana, jota kutsumme elämäksi. Tietoisuus kuulostaa hienolta ja vaikealta, mutta luulen että juuri siksi emme sitä ota vastaan helpolla, mutta todellisuudessa se on helppoa ja yksinkertaista. Tietoisuus on esimerkiksi sitä, että ymmärtää oman toiminnan vaikutuksen tulokseen, no kuulostaa vitsiltä, mutta kuinka yleistä on tunnistaa OMA VASTUU, vai onko yleisempää löytää syyllinen ja kääntää vastuu muille? Oma vastuu on tietoisuutta, valinnan ymmärtäminen on tietoisuutta, mutta kuten sanoin, on vaikeaa tiedostaa, koska siitä on saatu aikaan myytti, joka kuitenkin aukeaa todella yksinkertaisissa asioissa ja kuuluu arkiseen valinnantekoon ja sen arviomiseen…

-J.V. Saresvirta-

20. loka, 2020

 

Ei ihminen pelkää useinkaan pimeää, vaan ettei ole yksin pimeässä. Ei ihminen menettämistäkään niin pelkää, vaan jäämistä yksin. Ei ihmisen pitäisi pelätä itse valintaa, vaan sitä miksi valintansa tekee. Pysähdy hetkeksi, hengitä syvään ja kuuntele mitä lapsi kertoo. Vastaus ei ole tuolla, se on juuri tässä. Ulkoistamalla pelkosi, elät jatkuvassa uhkassa. Ymmärtämällä omat pelkosi, opit rohkeaksi.
Hallita elämäänsä, vai antaa vain mennä? Siihen ei ole totuutta. Mutta ymmärtämällä tunteitasi on todennäköistä, että valintasi vievät sinut kohti unelmia. Tällöin valintasi ei ole vain pelon tuomaa kuohaa. Unelmasi tärkein askel on seuraava valinta.

-Ville Kohonen-

22. syys, 2020

Näkökulma ja sen vaihtamisen vaikutus todellisuuteen.

Jos otamme esimerkiksi huoneen, jossa pöydällä on iso arpanoppa. Ympärillä istuu neljä ihmistä, yksi jokaisen lappeen kohdalla, eli jokainen näkee eri määrän pisteitä nopassa, mutta siis kaikki on yhtä mieltä, että siinä on noppa. Nyt jos joku kertoo näkevänsä kolme pistettä, toinen voi uskoa tai olla uskomatta, mutta jokainen näkee juuri sen minkä on valinnut nähtäväkseen. Toisaalta jos vaihtaakin paikkaa voi huomata, että eri suunnalta katsottuna näkyykin eri todellisuus, onkin eri määrä pisteitä eri lappeella. Näin tapahtuu monessa asiassa arjessamme, eli mikäli tutkimme vain yhtä lähestymistapaa ”omana” ja emme edes yritä nähdä muita näkökulmia. Käytännössä väitämme muille, että se kapea lohko todellisuutta on absoluuttinen totuus, vaikka se mitä näemme, on sekin subjektiivinen näkemys asiasta (esimerkkinä edelleen noppa, jos yksi näkee viitosen, toinen viisi ykköstä ja kolmas näkee puolet kymmenestä samassa näkökulmassa).

Siis mihin pyrin?

No, kun seuraa keskusteluja (myös omaa), usein vastakkainasetteluun lähtevät ensimmäisenä he joiden mielipide perustuu yhteen näkökulmaan ja toisaalta näkökulman vaihtamista kokeilevat usein ovat valmiimpia kyseenalaistamaan koko ”totuuden”. Koska he huomaavat, että ei ole yhtä totuutta, vaan on monimuotoisia variaatioita asioiden yhdistelmistä.

-J.V.Saresvirta-